PALUU ARKEEN

Nyt on sitten virallisesti arkeen palattu - koulu alkoi ja tuntuu taas, että kiire on koko ajan aivan kamala. Mun viime päivät on mennyt koulussa, tallilla ja salilla pääasiassa. Suoraan koulusta liikuttamaan tallille Calle, sitten menen mahdollisesti salille tai olen kavereiden tai Ollin kanssa. Myös kouluhommia pitäisi joskus saada tehtyä, mutta tuntuu vain, että ei ole aikaa?! No, pitää näköjään vielä vähän harjoitella tätä aikatauluttamista. Kauheeta, kun pitää oikeen aikatauluja melkeen alkaa väsäilemään :D.  Sellainen pieni ikuisuustavoite, jossa toivoisin onnistuvani multa löytyy myös: nimittäin tämä bloggaaminen! Bloggaus on mulle rakas harrastus ja nautin tästä kovasti, mutta nykyään tuntuu olevan liikaa sellasia totaalisia "pää lyö tyhjää" -kausia. Saisko mistään vuorokauteen paria tuntia lisää? t. yksi niitä tarvitseva..

Kyselin muutama viikko takaperin kiinnostaisko sellanen viikon treenit -postaus ja semmoinen olis tällä viikolla tulossa. Sunnuntaina siis ;). Älkää odottako mitään suuria, mun treenaaminen on sellasta 3 kertaa viikossa treenailua + kerran viikkoon kunnon rääkkiratsastus. Katsotaan nyt kuitenkin mitä saan aiheesta aikaan!

Jotta tämä postaus ei olisi täysin kuvaton, niin jaetaan nyt sitten tänne tältä viikolta kameraan eksyneitä räpsyjä :)!
Aamulla kauheessa kiiressä ainut mitä sain aikaan oli tämä aivan kamala kuva musta. Ajattelin, että kai sitä omaa naamaa pitää täällä kuitenkin edes joskus näyttää, vai?
Aamulta. Mun vakkariaamiaiseksi on muotoutunut aina hyvältä maistuva ja terveellinen kaurapuuro. Sekaan pääsee milloin mitäkin marjoja. Tänään seassa oli cojimarjoja, pellavansiemeniä ja tummia viinimarjoja! Viimeksi mainuttuja ei kuvaamisvaiheessa vielä ollut mukaan päässyt. Uusi meikkipussi on ajanut myös hyvin asiansa, ja kerrankin ei tarvitse pelätä, että vetoketju hajoaa sitä sulkiessa. Toi on nimittäin niin ihanan tilava!
Mä en ois ikinä uskonut sanovani näin, mutta: MÄ OON RAKASTUNUT KEITETTYYN PARSAKAALIIN♥ Oikeesti, se on niiiin hyvää. Olen muutenkin iloinen, kun lähiaikoina olen oikeasti alkanut pitämään ruoista, joita ennen en voinut sietää.